ELEKIELI

Elekielellä tarkoitetaan koiraeläimen kykyä kommunikoida eleillä toisten yksilöiden kanssa koska niiden puhekieli on niin vajavaista ja vähän informaatiota sisältävää. Elekielen tunnistaminen edellyttää koiran katsomista ja tietoisesti eleiden tunnistamista. Näitä voi sitten itse kopioida ja käyttää hyväkseen koiran koulutuksessa jolloin kommunikointi koiran kanssa on helpompaa ja koira kiinnostuu ohjaajasta helpommin.

Elekielityypit pääosin ovat:

- hännän asento
- pään asento sekä ilmeet
- korvien asento sekä niiden äänekäs ravistelu
- haukottelu, joskus äänekäskin

- vartalon asento
- liikkuminen (jäykät tai nopeat liikkeet )
- ääni

1. HÄNNÄN ASENTO

Hännän asennolla ilmaistaan joko itsevarmuutta, pelkoa tai mielentilaa ja viretasoa. Voimakkaasti pystyssä oleva häntä kuvastaa itsevarmuutta ja voimakasta uhmaa eikä muut yksilöt jätä tätä elettä huomaamatta. Alhaalla tai vatsan alla oleva häntä on voimakas merkki ympäristölle epävarmuudesta ja jopa pelkotilasta. Heiluva häntä on merkki varauksettomasta sosiaalisesta signaalista ja heilumisnopeus viestii innostumisen määrästä ja viretasosta. Syvästi keskittyneen koiran häntä on vähän jäykkä ja kun se tunnistaa jotain tuttua tms. hännän liike on sivusuuntaista mutta paljon pienempää kuin esim. iloinen häntä.

2. PÄÄN ASENTO SEKÄ ILMEET

Pään asento on tavallaan elekielen viimeistelevä ele jolla koira hienosäätää viestin merkitystä. Korkealla oleva pää korvat takana ja häntä nopeasti heiluvassa liikkeessä huulet vedettynä taakse kertoo leikkiin kutsusta eikä sisällä yhtään hallintaa tai dominanssia. Kun taas korkealla oleva pää korvat edessä ja jäykällä vartalolla jossa häntä on joko korkealla tai aavistuksen kaarella kertoo keskittyneestä koirasta joka on aistinut joko vaaraa tai saaliin. Toimintaa kuitenkin on luvassa.

Huulien asento, korvien asento, otsarypyt, pään kallistaminen, nostaminen tai painaminen ovat kaikki tärkeitä viestejä.

3. KORVIEN ASENTO

Korvien asennolla koira viestii uhkaa, väistöä, kiinnostusta tai välinpitämättömyyttä. Riippuen muista eleistä ja tilanteesta. Äänekäs ravistelu on yleensä turhautumisen tai levottomuuden merkki.

4. HAUKOTTELU

Haukottelulla koira pyrkii viestimään ympäristölle että paine sitä kohtaan on kasvanut liian suureksi ja pyytää näin toisia rauhoittumaan ja haluaisi kaiken palaavan ennalleen. Äänekäs haukottelu viestii turhautumisesta ja levottomuudesta.

5. VARTALON ASENTO

Vartalon asennolla on merkittävä vaikutus toisiin yksilöihin eleenä joka merkitsee joko alistumista, uhkaamista, valppautta, epävarmuutta, pelkoa tai itsevarmuutta. Aina esiintyy myös muita eleitä tämän lisäksi.

6. LIIKKUMINEN

Liikkuminen yhdistettyinä muihin eleisiin viimeistelee myös tarkoitetut viestit jolla koira pyrkii kertomaan mm. hallintaa liikkumalla jäykästi pää ylhäällä hitain liikkein mutta ei osoita epävarmoja eleitä tai ilmeitä. Kun taas nopeat liikkeet kuten nopeasti etupää alas ja sivusuuntaisella kehon liikkeellä haetaan leikkikaveria toisesta yksilöstä johon toinen yleensä vastaa nopeasti.

7.ÄÄNI

Ääni luetaan myös elekieleen ja haukkuminen voi sisältää monelaista viestiä kuten murinakin ja rotujen välillä näissä on hieman eroavaisuuksia jolloin tulkitseminen on vaikeampaa. On aina tulkittava elekokonaisuuksia saadakseen varmuuden mistä viestistä on kysymys.

© Marko Tammilehto 2008