EROAHDISTUS

Eroahdistuksesta puhutaan silloin kun koira yksin jäädessään keksii itselleen tekemistä ja purkaa epämielyttävän olonsa ympäristöön. Koira voi olla äänekäs tai sitten ei, mutta melkein aina on varmaa että irtaimisto on vaarassa ja tulee aika hankkia uusia huonekaluja. Tähän markkinarakoon on lääketeollisuuskin tuonut oman "ratkaisunsa" johon suhtaudun vähintäänkin negatiivisesti. Toki sen avulla voidaan katkaista alkanut kierre ja saadaan ongelmasta jonkinlainen ote. Yhdessä lääkityksen ja perustyön kanssa päästään vaivasta, veikkaanpa että hyvin helposti koira jää jatkuvalle lääkitykselle kunnes se on liian vanha jaksaakseen eroahdistella enää.

Eroahdistuksen syynä on yksinjäämisen aiheutama epävarmuus, koira saattaa kokea tulleensa jätetyksi laumasta eikä se selviä yksinään kovasta maailmasta menehtymättä. Tämä tunne koiralla on täysin aito eikä siis ole ihme että se stressissään pureksii kaikkea ja yrittää vapauttaa itsensä päästäkseen takaisin laumansa pariin. Sama oire ilmenee myös silloin jos koira suljetaan toiseen huoneeseen esimerkiksi vieraiden tullessa taloon. Tämän koira kokee siten että lauma hylkäsi sen ja laumaan ilmiselvästi on tullut uusia tulokkaita. KOIRAA EI SULJETA TOISEEN TILAAN!

Koiran muuttaessa aikuisena uuteen perheeseen, esiintyy usein eroahdistusta tai sen kaltaista käytöstä. Tässä tapauksesa asiassa on paljon muutakin kuin pelkästään eroahdistusta. Koiran näkökulmasta katsottuna se on menettänyt laumansa sekä periaatteessa väkisin viety uuteen ympäristöön ja uusien ihmisten keskelle. Se ei vielä edes tiedä miten kaikki ihmiset liittyvät toisiinsa ja miten lauma on muodostunut ylipäänsä. Saati sitten minne sen itsensä tulisi sijoittua hierarkiassa. Koira tarkkailee ympäristöään ja ympäristön suhtautumista itseensä. Koti minne se on viety ei edusta sille mitään tärkeää, lähinnä vankila tulee ensin mieleen. Hajut, äänet, reaktiot, rutiinit, yksilöt, ovat aivan uusia ja kaikki tulee sille eteen yhdellä kertaa. Vieläkö joku ihmettelee miksi koiran käytös muuttuu?

Eri koirarotujen kesken käytös voi poiketa paljonkin perustuen hermorakenteen vahvuuteen ja luonteen ominaisuuksiin. Herkemmät koirat reagoivat voimakkaammin kuin itsevarmat yksilöt. Näissä tapauksissa on syytä unohtaa kaikki rikki menneet tavarat ja yrittää pelastaa se mitä on vielä pelastettavissa. Lakataan laskemasta euroja ja yritetään löytää juurisyy miksi koira toimii niin kuin se toimii. Ryhdytään tietoisesti rakentamaan luottamussuhdetta, rakennetaan rutiineja kuten ruokajajat, lenkkiajat, lenkkireitit, treenit jne. Näin koira alkaa saada jalansijaa uuden perheen elintavoista ja toiminnasta. Kun koira kohtaa uudelleen ja uudelleen tuttuja asioita, alkaa sen itsevarmuus kehittyä ja se leimautuu uusiin omistajiinsa syvemmin. Koiralla kestää helposti vuoden "sisäistää" ihmislauma ja tuntea kuuluvansa lauman rakenteeseen. Suomessa on esimerkiksi neljä erilaista vuodenaikaa jotka vaikuttavat meidän ihmisten toimintaan. Lomat asettuvat yleensä kesälle ja keväälle, kesäisin mökkeillään ja talvisin hiihdellään  ties missä. Vaatteitakin on joka lähtöön ja eri kellonajat kaikkeen toimintaan. Koira siis alkaa vasta vuoden päästä kokea tuttuuden tunnetta kohdatessaan samoja asioita jälleen uudelleen jolloin se osaa jo suhtautua niihin kokemuksella.

Jos koira rikkoo kotona tavaroita, SITÄ EI SAA RANKAISTA! Koskaan ei rankaista koiraa siitä mitä se on tehnyt, se pitää saada kiinni itse teosta ennekuin rankaisua voidaan edes perustella. Koiran rankaisu aiheuttaa vain sen että sen jo ennestään olematon luottamus uusiin omistajiinsa kärsii inflaation ja kaikki tehty työ murenee omiin käsiin. Rankaisun aiheuttama luottamuspula on todella pitkän työn takana eikä sen korjaaminen käy hetkessä jos ylipäänsä ikinä. Kaiken lisäksi rankaisun aiheuttama epätietoisuus vain lisää koiran stressiä ja huomenna se rikkoo vieläkin enemän koska se pelonsekaisin tuntein odottaa omistajia kotiin. Tätä kutsutaan kansanomaisesti noidankehäksi.


Eroahdistuksen syntyä voi pyrkiä ehkäisemään ennalta käyttäytymällä koiran kanssa rauhallisesti ja keskittyä siihen ettei koira näe kovin suurta eroa onko ihmiset kotona vai ei. Kotona ollessaan ohjaajan tulisi suhtautua koiraan yleensä ottaen melko välinpitämättömästi ja välttää tarpeetonta aktivointia tai kontaktia koiraa kohtaan. Jos jokainen kontakti koiraan on rauhallinen ja sisältää mahdollisimman vähän koiran kannalta epäselviä viestejä, vältetään koiran levottomuuden kasvu joka johtuu epätietoisuudesta.

Nuoren koiran tai pennun kanssa yksin jäämistä pitää opetella, hyvä keino on olla tekemättä mitään numeroa ovesta kulkemiseen ja osoittaa selkeästi että siinä ei ole mitään ihmeellistä. Harjoitellaan eri pituisia ajanjaksoja jolloin koira jää sisälle ja ohjaaja käväisee ulkona tullakseen muutaman sekunnin päästä takaisin. Aikaa vaihdellaan sekunneista minuutteihin.  Jos koira haukkuu tai reagoi poistumiseen, ei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Takaisin tullessaan ohjaaja ei huomioi koiraa vaikka koira hyppisi miten. Vasta koiran rauhoituttua ja ohjaajalle sopii, otetaan koiraan rauhallinen kontakti ja jatketaan elämää.

Joskus uusi koti on "liian" suuri ja epäselvä koiralle ettei se kykene tulkitsemaan sitä pesäksi tai tilaksi jota se pystyisi hallitsemaan.  Pienempi tila on helpompi mieltää pesäksi, tällä verukkeella ei teljetä koiraa komeroon tai vessaan kuitenkaan vaan huolehditaan että koira oppii mahdollisimman nopeasti luottamaan paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kodissa ei tapahdu koiralle ikäviä asioita kuten fyysistä kuritusta tms.

Asian ydin on se että ymmärretään eroahdistuksen synty jolloin osataan käsitellä asiaa oikeassa mittakaavassa ja oikealla tavalla. Seurauksen poistaminen ei poista ongelmaa. Pohjatyö on tehtävä aina, oli sitten koira pentu tai ei.

TAUKOAMATON AKTIVOINTI  KOTONA OLLESSA  VS. YKSINOLO= EROAHDISTUS, Näin synnytetään eroahdistus itseaiheutetusti. Kontrastiero kahden eri tilanteen välillä on liian suuri, kun lauma on kotona toimintaa riittää ovista ja ikkunoista, kun lauma on poissa kaatuu seinät päälle.