JOHTAJUUS

Koiralauma tarvitsee vahvan johtajan, johdossa on ns. alfapari joka koostuu niin fyysisiltä mutta myös psyykkisiltä ominaisuuksiltaan vahvimmista yksilöistä jotka siis ohjailevat lauman toimintoja ja tuottavat todennäköisesti lauman parhaat jälkeläiset. Normaalioloissa naaras hallitsee laumaa. Saalistus sekä uhkatilanteissa uros siirtyy johtamaan laumaa ja naaras vetäytyy suojelemaan mahdollisia jälkeläisiään.

Koira ihmislaumassa pyrkii käyttäytymään täysin näiden sääntöjen mukaisesti, joten ihmisen on siis kyettävä osoittamaan koiralle olevansa hierarkiassa sen yläpuolella. Tämä tapahtuu vain arkisten perusasioiden hoidolla ja määrätietoisella käytöksellä. Vahva hermorakenne on kaiken perusta. Lauman johtaja on yleensä tasainen, rauhallinen, järkkymätön, suoraviivainen yksilö joka sallii asioita mutta myös asettaa rajat ja vaatii niitä.

Lyhyesti: Määrätietoinen, looginen, suoraviivainen ja lämmin.

Hierarkia laumassa on hyvä silloin kun sitä ei ulkopuolinen selkeästi havaitse. Silloin laumassa vallitsee sosiaalinen tasapaino ja rakenne on hyvä. Toki nuorissa koirissa on tulevaisuus ja siksi niiden on pakko hakea asemaansa kunnes löytyy sopiva paikka lauman rakenteesta. Jos lauman johtaja poistuu niin lauma järjestäytyy välittömästi uudelleen ja laumassa vallitsee hetken kaaos kunnes asetelma on järjestäytynyt uudelleen.


Miten "johtajaksi" tullaan..

Koiralauman hierarkia järjestyy pääosin psyykkisten vahvuuksien mukaan, toki fyysiset ominaisuudet vaikuttavat asiaan jo senkin vuoksi että terveet yksilöt elävät kauemmin.  Kun koiralaumaan tulee uusi pentu, saa se erityiskohtelua koska tulevaisuus piilee juuri nuorissa yksilöissä. Pentu saa ruokaan etusijan sekä kaiken turvan minkä se tarvitsee selviytyäkseen. Alkuun pentu saa tehdä lähes mitä tahansa ilman että sen toimintaan puututaan. Iän karttuessa alkaa muu lauma ohjata pennun käytöstä yhä tiukemmalla otteella, päivä päivältä sen toimintaa rajoitetaan sekä ohjataan kykyjen ja luonteen lujuuden mukaan. Näin nuori koira alkaa sijoittua hiljalleen lauman hierarkiaan ja täsmälleen siihen mihin sen omat kyvyt riittävät. Tällä tavoin luonto varmistaa että hierarkia toteutuu ja että kyvykkäimmät yksilöt sijoittuvat "arvoasteikon" yläpäähän. Mielenkiintoista on se miten lauma noudattaa tätä järjestelmää täydellisen tarkasti. Jos laumaan tulee uusi jäsen joka ei ole enää pentu, joutuu se kohtaamaan koko lauman kunnes lauman johtaja esimerkillään hyväksyy uuden jäsenen ja muut joutuvat sen edessä joustamaan. Toki uusi tulokas mitataan nopeasti ja sen sijoituminen järjestelmään toteutuu jälleen omien psyykkisten kykyjen mukaisesti, lauman johtaja kuitenkin varmistaa että tämä toteutuu oikein.

Koiran ohjaaminen vaatii "johtajalta" kykyä kommunikoida, täytyy osata lukea koiran ilmentämiä viestejä eleistä ja reaktioista. Niistä viesteistä täytyy pystyä nopeasti päättelemään miten koira kokee missäkin tilanteessa ja reagoida itse niihin.

Jos tarkastellaan koiralauman käyttäytymistä ja sitä miten laumaa johtavan yksilön käytös poikkeaa muiden käytöksestä. Havaitaan että johtaja kerää huomion läsnäolollaan ja koko lauma on enemmän tai vähemmän aktiivisesti kontaktissa johtavaan yksilöön. Johtajan merkistä lauma liikkuu ja saalistaa reviirillään. Jos laumassa syntyy konflikti, reagoi johtaja ja koko muu lauma tilanteeseen siten että riitaisan parin alempi arvoinen yksilö saa koko lauman kurituksen osakseen kunnes ymmärtää vetäytyä pois tilanteesta. Riita tilannetahan ei olisi syntynyt jos se olisi osannut kunnioittaa ylempiarvoisen asemaa kuten hierarkia edellyttää. Näin siis koko lauma toiminnallaan palautti tämän yksilön takaisin maanpinnalle ja elämä jatkuu taas ilman ongelmia.

Johtavan yksilön käytös on arvokasta joka näkyy ulospäin tasaisena ja vakuuttavana rauhallisuutena. Sen ei tarvitse uhitella tai aktiivisesti paimentaa muita. Se vain puuttuu tapahtumiin silloin kun siihen on pakottava tarve. Se voi sallia ja joustaa vaikka kuinka paljon koska sen asema on niin varmalla pohjalla ettei sen tarvitse puolustaa jatkuvasti paikkaansa.

Koiralaumassa ei tunneta tasa-arvoisuutta, sehän tarkoittaa selvittämätömiä valta-suhteita jotka tulevat selvitettäväksi ennen pitkää. Hierarkia ei toteudu tasa-arvoisessa ympäristössä joten on välttämätöntä syntyä eroja eri yksilöiden välille joka lokeroi jokaisen tiettyyn paikkaan. Myös johtajan on tunnettava lauman rakenne ja yksilöiden arvojärjestys voidakseen ohjata laumaa tätä rakennetta tukien. Tässä me ihmiset yleensä ajaudumme harhaan, suosimme laumassa mahdollisesti väärää yksilöä ennen muita ja tämä kostautuu sille muun lauman käytöksen kautta. Johtajan ei siis tule muodostaa ristiriitoja toiminnallaan vaan ymmärtää miten lauma on rakennettu. Lauman "reppana" yksilö on aina reppana eikä sitä tule sen vuoksi suosia tai korostaa laumassa koska sen reppanan osa vain pahenee tämän johtajan osoittaman suosion myötä. 


Näin tiivistettynä voisi todeta että koiralauman johtajaksi synnytään, perimän muovaamat ominaisuudet pitävät huolen että kyvyt siirtyvät sukupolvelta toiselle ja lauma pysyy vahvana. Sitten ihminen vain menee ja ostaa koiranpennun alkaen vaatia johtajan paikkaa menestyen tehtävässä tai ei. Kuitenkin on muistettava että se paikka pitää ansaita, sitä ei voi ostaa.








© Marko Tammilehto 2008