Karkailevia koiria on monenlaisia, on niitä jotka livahtavat hajujen perään heti tilaisuuden tullen tai sitten niitä jotka vain odottavat tilaisuutta kokea ihana vapauden tunne ja saada ohjaaja juoksemaan suu vaahdossa sen perässä. On niitä jotka unohtavat ohjaajan saman tien kun jotain mielenkiintoista on näkyvissä, ja niitä jotka yksinkertaisesti haluavat pois ohjaajan läheltä. Kuten havaitaan syitä karkaamiseen on monia.

Hajujen perään lähtevät koirat ovat yleensä metsästysviettisiä ja sellaisia yksinäisiä puurtajia jotka uppoutuvat hajujen maailmaan täydellisesti. Näiden koirien kohdalla olisi tärkeä havaita alkava viettipohjainen käytös jo heti alkuvaiheessa että voitaisin saada vielä käskemällä koira keskeyttämään toimintansa. Jos koira saa vietin voimakkaasti päälle ei se yleensä enää reagoi käskyihin. En näe syytä rankaista koiraa tästä toiminnasta koska se toimii juuri niin kuin sen on tarkoitettu toimivan. Harkitsisin pikemminkin sitä miten välttäisin tilanteiden syntymistä ja pyrkisin vahvistamaan laumaviettiä.


"Kuus nolla" pallottelevat koirat, ovat yleensä hieman vallattomia ja oppineet tavan millä saa taatusti ohjaajan toimimaan haluamallaan tavalla. Perään juokseminen on aina kiva leikki koiran mielestä, seuraa johtajaa leikki on varsin suosittua koirienkin keskuudessa jossa nuori koira osoittaa ketteryyttään sekä pelisilmää. Useinmiten ohjaaja juosten ajaa koiraansa takaa vähemmän ilahtuneena, varsinkin havaitessaan miten helposti koira saa tilanteen pidettyä hallinnassaan. Tähän päätyy melkein jokainen koiranomistaja jossain vaiheessa.


Ohjaajan luota pakenevat koirat ovat näistä ikävin koska tähän syy löytyy hyvin läheltä koiraa eli ohjaajasta itsestään. Koira joko kokee ohjaajan läsnäolon epämielyttäväksi tai jopa pelottavaksi ja haluaa etäälle olotilan aiheuttajasta. Yleensä pelon kautta ohjaava ohjaaja aiheuttaa tämän tyyppisiä eleitä.

Jotta yllä mainituilta ongelmilta vältyttäisiin, olisi hyvä harjoitella luoksetuloa jo pennusta lähtien. TÄNNE käskyä ei lauleskella illat pitkät lenkeillä ja varmuuden vuoksi, vaan käskyn käyttöä tulisi seurata aina välitön ja selvä palkkio. Käskyä ei huudeta jos sen toteutuminen ei ole vähintään varmaa vaan harkitusti käytetään käskyä ja mieluusti vain silloin kun sen toteutumiselle on riittävät edellytykset. Tänne käskyn jälkeen koiraa ei saa missään nimessä rankaista jos se on ollut tekemässä pahojaan huudettaessa vaan on suhtauduttava kuten normaalisti luoksetulossa. Jos koira saa tukkapöllöä tänne käskyn jälkeen, on melkein varmaa että ennen seuraavaa luoksetuloa koira tulkitsee onko ohjaaja vihainen vai ei. Koiralle ei anneta tänne käskyä jos se on jo muutenkin aivan ääressä esim alle 2 metrin päässä koska koiran näkökulmasta se on jo lähellä ohjaajaa.
Jos koira ei tottele tänne käskyä, yleensä käskyjen kailottaminen ei tuo tulosta yhtään enempää kuin alku antoi ymmärtää. Tehdään vahingosta pienin mahdollinen, ollaan ihan hiljaa ja haetaan koira. Hakemalla tarkoitan sitä että koira todellakin kävellään kiinni, aikaa voi mennä tunti tai kaksi mutta koira saadaan lopulta kiinni. Kun koira on tavoitettu, ei koiraan kosketa vaan jätetään koira ja kutsutaan uudelleen. Yleensä koira on jo psyykkisesti voitettu ja se tulee nöyrää takaisin. Tämä tietenkin edellyttää ympäristöltä mahdollisuutta antaa koiran liikkua ilman vaaraa.

Jos tänne käskyn teho on kärsinyt tappion ehkä turhan käytön seurauksena voidaan sen tehoa lisätä ruoan avulla. Pari päivää ilman ruokaa ja ilman ohjaajan huomiota tai puhetta, koiran ollessa jossain poissa ohjaajan luota, huutaa ohjaaja yhtäkkiä tänne käskyn ruokakuppi valmiina. Yleensä tämä menetelmä tuo tänne käskyyn uutta puhtia ja näkökulmaa. Ruoka kun edustaa koiralle elämän edellytystä ja siihen kun yhdistetään luoksetulo niin saadaan tosiaankin koira suhtautumaan asiaan aivan uudelta kantilta.

Kolmas kova tapa on hylätä karannut koira, tietenkin alueen täytyy olla turvallinen ennenkuin tätä voi edes ajatella. Jos koira karkaa niin jätetään koira oloihinsa ja annetaan sen ymmärtää ettei se ole enää tervetullut laumaan. Laumasta erottaminen luonnon laissa merkitsee yksilölle kuolemaa koska joku toinen lauma ei hyväksy sitä ja tappaa sen. Näin koira kokee tilanteen muuttuneen epäedulliseen suuntaan ja se alkaa pyrkiä takaisin laumaan. Lauman ei ole pakko hyväksyä sen tulemista vaan voi ajaa sen pois jolloin koiran tarve palata laumaan takaisin voimistuu. Hetken päästä sallitaan koiran palata laumaan ja annetaan sen mielistellä jolloin asia tulee viimeisteltyä. Koira saa ikuisen opetuksen kovasta elämästä.

Jotta koira voisi oppia olemaan vapaana, sen tulee saada olla vapaana oppiakseen. Tätä on helppo harjoitella siten että lasketaan koira irti ja kutsutaan se palkittavaksi jonka jälkeen se saa taas vapaa käskyn jälkeen mennä menojaan. Kutsutaan ja päästetään se ilman että se joutuu takaisin remmiin, näin rikotaan koiran mielestä se harhaluulo että se joutuu aina kiinni kun se tulee luokse. Kun koira on laitettava hihnaan huudetaan se samaan tapaan palkittavaksi ja kehutaan sitä, ilman kiirettä sitten ilman sen suurempaa numeroa remmi kiinni ja se siitä. Jos koiran ympärillä on tusina käsiä hapuilemassa ja koiran kiinni saatuaan koko porukka vetää henkeä onnistumisen kunniaksi, kokee koira asian vähintääkin välttelemisen arvoiseksi ja noidankehä on valmis.

Pennun kanssa luoksetulo on hyvä opetella siten että kaksi ohjajaa "pallottelee" pentua välissään siten että kun toinen palkitsee pentua luoksetulosta, kutsuu toinen ohjaaja pentua luokseen ja toisinpäin. Pentuun saa lisää liikettä siten että kun se lähtee juoksemaan ohjaajaa kohti, lähtee ohjaaja karkuun lyhyen matkaa jolloin pentu näkee ohjaajan pakenevan ja se yrittää saada ohjaajan kiinni nopeammin. Tämä menetelmä yleensä toimii hyvin tänne käskyn esiopetuksena.