PUREMINEN JA HAMPAIDEN KÄYTTÖ

Hampaiden käyttö kommunikoinnissa ja hallitsemisessa on koiralle luonnollinen tapa ilmaista itseään. Yleensä pennut ja nuoret koirat haluavat leikkiä käsillä tai sormilla niitä pureskellen välillä kovaakin. Toiminta on perusluonteeltaan leikkiä jonka tarkoitus on asetella kovat rajat toiminnalleen. Pennun leikkiessä toisen koiran kanssa ja roikkuu tämän nahassa tai hännässä, ilmaisee  leikin kohde itseään kokoajan ja lopulta kertoo kun leikki menee liian rajuksi tai ottaa liiaksi kipeää. Jos toista koiraa ei ole, joutuu ohjaaja tämän toiminnan kohteeksi jolloin ohjaajan on itse opetettava viisaasti pennulle miten hampaita käytetään niin etteivät ne vahingoita leikin kohdetta. Kun leikki menee liian rajuksi on ohjaajan välittömästi muutettava käden luonnetta siten että käsi muuttuu liikkumattomaksi samalla ilmaisten äänellä mielipiteensä esimerkiksi vinkaisemalla tai kieltämällä. Yleensä pentu reagoi hyvin tähän tapaan ja lopettaa kovaa puremisen hetkeksi.

Koiran suuhun ei saa tuottaa minkäänlaista kipua, koiralla on suussa erittäin hyvä tuntoaisti ja siksi myös herkkä. Koiran suuta on käsiteltävä varoen ja kunnioittavasti, vain näin toimien voidaan saavuttaa koiran luottamus ja antaa käsitellä ilman epäilyksiä suutaan.

Jos koiran hampaiden käyttöön liittyy dominanssa, on leikki ihan eriluontoista ja pyrkimyksenä lähinnä hallita toista yksilöä sekä vertailla kykyjä.

Koiran purressa oikein kunnolla on siihen yleensä kaksi vaihtoehtoista syytä, pelkopurenta tai dominanssi. Pelkopurija on koira joka kokee suurta epävarmuutta yleensä liittyen ihmiseen tai toiseen koiraan. Pelkopurija ei päästä selkänsä taakse pelon kohdetta eikä anna myöskään sen purra ensimmäisenä vaan puree itse ensin. Vahvalla hermorakenteella oleva koira puree vasta toiseksi koska sillä on kanttia katsoa tilanne loppuun saakka. Yleensä pelkopurija puree takaa salakavalasti hyökäten.

Dominanssi taas voi ajaa koiran hallitsevuudellaan ylilyönteihin ja alkaa ohjaamaan ympäristöään tehokkaimmalla tavalla eli puremalla, tälläinen koira ei esimerkiksi luonnossa selviäsi hengissä kovinkaan kauaa koska taisteluissa yleensä syntyy haavoja jotka tulehtuvat ja aiheuttavat vakavia seurauksia tai se kohtaa ennemmin tai myöhemmin itseään paremman taistelijan. Tälläisen koiran hallitseminen on jo ammattilaisen työtä koska tarkalla toiminnalla voidaan vielä ohjata koiraa parempiin tapoihin, mutta koskaan siihen ei voi luottaa sataprosenttisesti etteikö se palaisi entiseen käytösmalliin osittain tai kokonaan tilaisuuden tullen. Onneksi tälläisiä yksilöitä on harvassa.


Kun pureminen on sitten tapahtunut ja tilanne on jotenkin siitä rauhoittunut, on silloin syytä miettiä tarkoin miksi niin tapahtui. Syyt löytyvät noin 3 sekunnin sisällä ennen purua olevista tapahtumista/eleistä. Valtaosassa tapauksissa esim koiratappeluissa, ne eivät syty ennenkuin ihminen astuu kuvioon.  Niin kauan kun koirat ovat keskenään, eivät ne yleensä aloita tappelua. Eli ensin on ratkaistava miksi koira puri, mikä edeltävä tapahtuma laukaisi koirassa sellaisen käytöksen. Koira ei pure kovin helposti jos se on fyysisesti terve ja sillä on olemassa muita mahdollisuuksia. Jos koiralla ei ole mitään mahdollisuuksia kommunikointiin tai väistämiseen, se puree. Puremiseen liittyy lähes aina pelon tunne tai epävarmuuden voimakas tunne. Pureminen on puolustautumis mekanismi.

Tämän ymmärtäminen vaatii hieman keskittymistä ja kun sen oivaltaa niin alkaa olla mahdollisuuksia keksiä ne seikat jotka johtivat tapahtumiin. Jos koira puree ohjaajaa, on yleensä ohjaaja itse ollut täysin väärässä paikassa väärään aikaan tekemässä jotain mitä ei pitäisi. Tämän jälkeen ohjaajan tulisi tehdä havaintoja siitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja olisiko saavuttanut tavoitteensa menettelemällä toisin eikä puremista olisi koskaan tapahtunut. Valitettavan usein ohjaajan luottamus koiraan kärsii puremisen jälkeen jolloin koira saattaa joutua maksamaan siitä kovan hinnan jopa tarpeettomasti. Pureminen on koiralle yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, puremiseen johtavia tilanteita tulee vain niin harvoin suhteessa syömiseen. Ei pitäisi olla yllätys että koira puolustautuu puremalla. Tapahtuman tarkka arviointi auttaa löytämään ne ratkaisevat seikat jolloin osaa toimia seuraavalla kerralla oikein pelottelematta koiraa.

Lapsi koiran lähellä on aina riski koiran kannalta, onneksi yleensä kaikki sujuu hyvin. Koiraa ei koskaan saa jättää lapsen kanssa kahdestaan koska lapsi ei toimi järkevällä tavalla, ainakaan niin että koira voisi sen ymmärtää. Koira ei voi suhtautua lapseen kuin ylempiarvoiseen koska sille ei ole mitään edellytyksiä. Lapsi ei voisi puolustaa laumaa, lapsi ei voisi puolustaa koiraa jne. Koira siis suhtautuu lapseen hyvin varautuneesti ja pitää tätä alempanaan. Koira saattaa antaa lapsen koskea itseensä mutta ei kuitenkaan ole levollinen. Lapsen käytös saattaa muuttua sekunnissa aiheuttaen tahattomasti koiralle kipua tai lisäten epävarmuutta. Monesti näkee miten koira vilkuilee ympärilleen ja nuoleskelee kuonoaan lapsen ollessa liian lähellä. Tätä pahentaa vielä se kun sitten lapsi esim kaatuu koiran lähellä ja alkaa itkeä jolloin äiti panikoiden juoksee pelastamaan lastaan. Kuka pelastaisi sen koiran? sillä on vähintään yhtä hätä kuin sillä lapsella siinä tilanteessa. Näin yleensä koira jää oman epävarmuutensa kanssa kahdestaan ja palautuu siitä sitten aikanaan mutta seuraavan kerran lapsen lähellä se kokee jo etukäteen tutun epävarmuuden. Jos lapsi sattuu uhkaamaan koiraa, on koiralla ainut tapa hoitaa ongelma ärähtämällä tai jopa näykkäämällä kuten alempiarvoista yleensä ottaen kohdellaan. Oli se sitten ihminen tai koira. Harmillista että tästä monesti koira lähtee pakastimeen tai kiertolaiseksi.

Aikuisen vastuu korostuu kun lapsiperheessä on koira, silloin aikuisen on tehtävä selvät säännöt miten koiran kanssa ollaan ja voidaan välttyä näiltä harmeilta. Eli lapsi on opetettava olemaan koiran kanssa eikä toisinpäin. Jos lapsi on niin pieni ettei se voi ymmärtää, on tämä kohtaaminen järjestettävä hallitusti niin että koira voi poistua heti kun haluaa eikä lapsi pääse vahingoittamaan koiraa.

Kun laumanjohtaja poistuu laumasta jonne jää koira ja lapsi, nousee koira johtamaan laumaa siksi aikaa kun aikuinen on poissa. On täysin normaalia että silloin koiran velvollisuus on pitää lauma kurissa omalla luonnollisella tavallaan joka saattaa johtaa fyysiseen konfliktiin. Näin päästiin median otsikoihin ja koiraa ei enää ole. Tämä kuvio kun ymmärretään, voisi moni ikävä tilanne jäädä syntymättä ja perhe voisi pitää kaikki rakkaat perheenjäsenet läsnä niin kauan kuin mahdollista.









© Marko Tammilehto 2008