SITÄ SUN TÄTÄ..

Mielipiteeni koiran ohjaamisesta ja käsittelystä ovat kuitenkin vain osa totuutta, täydellistä tapaa kouluttaa tai täydellistä tapaa ymmärtää ei ehkä olekaan. Jopa toiset koirat eivät kykene ymmärtämään kaikkien erirotuisten koirien signaaleja ja käytöstä. Miten ihminen koskaan voisi kuvitella olevansa niin täydellinen että hallitsisi kaiken mitä koiran toiminnan ymmärtämiseen tulee. Tämän kun pitää mielessä, on helpompi hyväksyä omat vajavaiset kykynsä. Hankkimalla uusia kokemuksia ja tekemällä aktiivisesti havaintoja omasta koirasta, onnistuminen on jopa todennäköinen. Olen usein sanonutkin että jos ohjaaja haluaa oppia ohjaamaan omaa koiraansa, on hänen ensin opittava katsomaan koiraansa. Jos koiraa ei katso, ei sitä myöskään näe. Oma koira viestii parhaiten sen miten se kokee ohjaajan toiminnan tai olemassaolon tärkeyden. Jos koiraa ei kiinnosta ohjaajan tekemiset, on viesti melko selvä: ohjaajalla ei ole mitään merkitystä koiran sen hetkisessä maailmassa eikä ohjaajan temput juuri vaikuta koiraan. Jos asetelma on rakennettu alunpitäen oikein, jokainen ohjaajan liikahdus, ele tai ääni kiinnostaa koiraa. Koira seuraa tilannetta ja johtaako havainto mihinkään vai ei, pääasia on kuitenkin että koira osoittaa spontaanisti kiinnostuvansa ohjaajasta.

En myöskään toiminnallani halua synnyttää tilanteita tai käytöstä johon joudun puuttumaan myöhemmin negatiivisesti. En siis luo sellaisia rutiineja koiran arkeen jotka muodostuvat rasitteeksi itselle sekä koiralle. Koira on siitä hassu eläin että se voi varsin hyvin jos se ei tiedä että toisinkin voi olla. Sen hyvinvointi on siis riippuvainen siitä mitä kokemuspohja sille tarjoaa. Jos koiralle esimerkiksi annetaan makupala joka päivä ennen nukkuman menoa, se alkaa pitää sitä normaalina toimintana ja odottaa sitä joka ilta samaan aikaan. Sen olo muuttuu levottomaksi jos se ei sitten sitä saakkaan eikä se kykene ymmärtämään miksi. Näin pienellä asialla ollaan saatu synnytettyä koiralle tarpeettomasti levoton olotila. Ihmiselle pieni asia mutta koiralle täysin aito. Sama ilmiö esiintyy muissakin toiminnoissa joten kannattaa siis miettiä etukäteen mitä käytöstä koiralle opettaa koska silloin tämä velvoittaa noudattamaan näitä sääntöjä.

Kaikessa koiran toiminnassa esiintyy ihmismieltä miellyttävä vilpittömyys. Tämä ominaisuus juontaa juurensa koiran aivojen toiminnasta joka ei kykene suorittamaan kovinkaan monimutkaisia ajatusketjuja ajantajun sekä tapahtumien suhteen. Koiran muisti on erittäin hyvä ja jotkin asiat pysyvät muistissa koko eliniän. Mutta koska koira ei kykene suunnitelemaan etukäteen toimintojaan ei sen käytös myöskään sisällä ns. vilpillisiä ominaisuuksia.

"Ovela" voisi olla sopiva sana kuvaamaan sitä tilannetajua joka koiralla on ja joka monesti liittyy oman edun tavoitteluun tai siihen rinnastettavaan käyttäytymiseen. Koira toimii siis tilanteessa tilanteen sallimien mahdollisuuksien puitteissa siten että se itse hyötyy siitä eniten. Hyötymisellä tarkoitan sitä että se säilyttää turvan ja se saa kaiken mahdollisen ravinnon mihin sillä on mahdollisuuksia. Nämä tavoitteet tulevat perimästä. Ihmisen tekemä havainto "oveluudesta" syntyy vasta jälkikäteen, sillä hetkellä kun hän ymmärtää tapahtumien kulun ja kokee tulleensa huijatuksi. Hitaudessaan hän ei nähnyt tilannetta silloin kun sen aika oli, vasta sen jälkeen kun oli jo myöhäistä tai kaikki oli jo ohi. Tässä kohdin koira ja ihminen eroavat suuresti, koiran eduksi. Koira elää tilanteessa ja hetkessä kun taas ihminen hetken perässä.

Koiran luottamus ihmiseen on haaste itsessään, se ei ole itsestään selvyys eikä sitä pidä niin pitää. Koira suhtautuu epäluuloisesti asioihin kunnnes toisin todistetaan, toiset koirat näyttävät sen selvemmin kuin toiset. Jos otetaan esimerkiksi koira joka on kahden vuoden ikään mennessä vaihtanut kotiaan vaikkapa kolme kertaa. Kolme kertaa se on siis luottanut ja luopunut, joka kerta kuitenkin vähemmän. Elämä on sille omalla tavallaan opettanut olemaan luottamatta syvemmin muihin kuin itseensä. Jos haluamme kasvattaa koiran luottamusta itseemme, on toimintamme tuettava tätä tavoitetta. Meidän on toistuvasti kyettävä osoittamaan olevamme luottamuksen arvoinen ja että missään ei ole turvallisempaa kuin meidän laumassamme eikä siitä laumasta ketään ajeta pois. Laumassa ei myöskään ole ristiriitoja jotka johtaisivat fyysiseen konfliktiin koiran kanssa (lue:kuritus).

Mitä totteleminen sitten on? Kuka tietää siihen perimmäiseen kysymykseen oikeastaan vastauksen, miten koskaan voi olla varma siitä että koira oikeasti tottelee eikä vain suorita annettua tehtävää koska itse nyt sattuu niin haluamaan. Mielestäni "tottelevaisuus" on monesti näennäistä ja parhaissa tapauksissa jopa ohjaajan sopeutumista koiran toimintaan. Tottelemattomuus on helpompi havaita, koira antaa odottaa itseään tai toiminnallaan saa ohjaajan palaamaan luokseen tai antaa ohjaajan toistella käskyjään ennen niiden toteutumista tai että spontaani reaktio annettuun käskyyn puuttuu kokonaan. Itse miellän tottelemisen enemmän sellaisena toimintana jota pystyn ohjailemaan eleilläni ja koira vastaa niihin yleensä välittömästi, en juuri pidä opetettujen "temppujen" suorittamista tottelevaisuutena niinkään koska niissähän on koiralla aina päällimmäisenä oma hyöty mielessä joko makupalan tai muun palkkion muodossa. Totteleminen esiintyy arkipäiväisissä asioissa ja varsinkin lauman toiminnassa, hierarkia toimii eikä siitä tarvitse keskustella. Totteleminen on koiran luonnollinen tapa joustaa ja mielistellä ylempiarvoisen asemaa. Jos tässä kuviossa on ongelmia, koetaan yleensä ongelmia myös koiran "tottelemisessa".

Yllä mainittu kokonaisuus on monesti nähtävissä tapauksissa joissa koiran totteleminen on ns. paikkasidonnaista eli koira tekee vaaditut tehtävät treenikentällä mutta muualla sen käytös saattaa olla ongelmallista. Näissä on käynyt siten että kommunikointi koiran ja ohjaajan väliltä puuttuu joko kokonaan tai se on vääränlaista. Ohjaaja on kuitenkin oppinut sen miten saa makupaloin ja leluin koiran huomion itseensä jolloin joidenkin tehtävien suorittaminen helpottuu. Näin ohjaaja "näkee" koiran toiminnan treenikäntällä tottelemisena eikä siten ymmärrä miksi toisaalla ei koiran käytös täytä odotuksia lainkaan. Jos itse treenaan koirani kanssa jotain esim. seuraamista, keskityn koiran välittömiin reaktioihin ja pyrin vaikuttamaan niihin, en niinkään itse suoritukseen tai siihen miltä se näyttää visuaalisesti.

Tuli tässä mieleeni, olen nähnyt videolta miten pieni valkohampainen meksikolainen mies nimeltä Cecar Millan käsittelee koiria ja menestyy yhdysvalloissa nimenomaan varakkaiden koiria kouluttamalla. Pieni mies tulee taloon jossa koira terrorisoi perhettä mielin määrin ja omistajat ovat liemessä. Ja mitä mies tekee, hän sanoo koiralle että "PSSSST"! Siinä se! On siinä monella ihmettelemistä, koko homman idea on kuitenkin siinä että miehellä on tilannetaju kohdallaan ja hän vain reagoi juuri oikealla hetkellä. Näin hän pääsee havahduttamaan koiran ja herättää sen huomion, koska koira näkee aivan selkeästi miten Cecar pyrkii vaikuttamaan oikea-aikaisella reaktiollaan koiran toimintaan. Näin pala palalta hän pääsee rajoittamaan koiraa ja tarjoamaan uusia vaihtoehtoja vanhojen toimintamallien sijaan. PSSST!