Palkitsemisella tarkoitetaan positiivista reagointia jonka koira kytkee suoritukseen tai tilanteeseen. Koiran tulee tuntea hyvää oloa ja koiran tulee olla keskittynyt tekemiseen sekä palkkioon. Kun koiraa palkitaan makupalalla tulee makupalan olla ohjaajalla valmiina kädessä ettei sitä etsitä kun tilanne on jo mennyt monta sekunttia sitten. Palkkion nopeus on suoraan kytköksissä siihen miten nopeasti koira oppii ja omaksuu asioita. Makupala annetaan kädestä, sitä ei heitetä koiralle. Palkkion antamiseen liittyy muutakin kuin pelkkä namipala, nimittäin käden läsnäolo. Koira tekee kädestä havaintoja tavoitellessaan makupalaa. Kun makupala annetaan koiralle, olisi pyrkimys saada koira koskemaan kättä makupalaa ottaessaan. Näin voimme viestiä koiralle turvallisuutta ja rauhallisuutta tai tarpeen vaatiessa energisyyttä ja aktiivisuutta. Juuri käsillämmehän me autamme koiraa silloin kun se apua tarvitsee, palkitsemme, kannamme ja ikävä kyllä joskus rankaisemme. 

Palkkio voi olla myös muuta kuin makupala, lelu tai vaikka vain kosketus. Tärkeintä on reagointi nopeus! Kun asiat tapahtuu pitää olla jo itse asialla oli sitten kysymys kehumisesta tai kieltämisestä. Sekuntti liian myöhään on yhtäkuin irrallinen signaali ilman asiayhteyttä.

Palkkion suhde kieltoihin tulisi olla vaikka 2/3 kehuja suhteessa 1/3 kieltoihin, tämä ei tietenkään tarkoita että jos ei kielletä ei kehutakkaan. Positiiviset huomionosoitukset koiralle kasvattavat koiran kiinnostusta ohjaajaan ja paremman yhteistyön mahdollisuus kasvaa.


Koiran kieltäminen ja rankaisu on mietittävä tarkoin koska koira tekee omat valintansa aina vallitsevan ympäristön vaikutuksen mukaan ja tekee tilanteeseen nähden täysin oikean valinnan. Me ihmiset emme ehkä näe asiaa aina samanlaisena ja silloin koemme ongelmaksi sen minkä koira näkee järkeväksi. Eli koiran käytökselle on jokin syy joka näkyy väistämättä ympäristössä sillä hetkellä kun käytös esiintyy. Kysymys kuuluukin milloin voimme rankaista koiraa? koiraa joka mielestään tekee täysin oikein?

Koiraa rankaistaan vain silloin kun se ei ymmärrä arvostaa ylempiarvoisen yksilön asemaa ja silloin koko lauma rankaisee alempiarvoista. koiraa ei saa rankaista asiasta jota se ei edes osaa. Rankaisu saa olla fyysinen vain silloin kun koira esimerkiksi fyysisesti pyrkii ohjaamaan vaikka puremalla, näin koira itseasiassa on jo varautunut siihen että sen kohde puollustautuu myös fyysisesti.

Kieltäminen kuuluu koiran koulutukseen oleellisena osana, EI käskyllä pysäytetään koiran toiminto teki se mitä ikinä tekikin. Käskyn kuultuaan se vain odottaa lisäohjeita. Näin toimitaan suoraviivaisesti ja  annetaan koiralle riittävästi apuja ymmärtää ihmisten hölmöjä vaatimuksia. Ideana poissulkea ei toivottuja valintoja ja kanavoida koiran halu ja positiivinen tunne meidän mieleisiin asioihin tai kohteisiin.

Kieltämisen taito on reagointinopeudessa ja oikein mitoitetulla reaktiolla, jos koira ei tottele kieltoa voidaan kieltoa vahvistaa elekielellä jolloin pyritään lisäämään uhkaa esim. askel suoraan koiraa kohti ja luetaan koirasta väistämisele. Näin toimien koiran luottamus pysyy ohjaajaan koska kommunikoinnin olemassaolo pelasti ohjaajan sekä koiran konfliktilta ( ohjaaja antaa kieltosignaalin sekä uhkaeleen ---> koira lukee eleen  ---> koira tekee väistöeleen ---> uhka poistuu ). Väistöeleen voi lukea korvista, pään asennolsta, vartalon asennosta ja kuonon nuolaisusta ja voimakkaimpana selkeästä haukottelusta jonka tarkoitus myös on rauhoittaa ympäristöä.