VASTEN
HYPPIMINEN
Usein koetaan
ongelmalliseksi se että koira hyppii joko ohjaajaa
itseään tai vierasta vasten. On täysin
ymmärrettävää että
tälläistä
käytöstä ei suvaita, oli koira sitten pieni
tai suuri. "Ongelma" voidaan opettaa koiralta pois mutta
sitä ennen täytyy kyetä tunnistamaan
mitä koira tällä toiminnallaan pyrkii
viestimään.
Ehkä suurin osa koirista hakee sosiaalista kontaktia ihmiseen ja kun ihmisen kasvot ovat niin korkealla , ainut keino päästä nuolaisemaan suupieliä on nousta ylös kohti kasvoja.
Moni koira joka hyppii ohjaajaa vasten pyrkii toiminnallaan saavuttamaan ohjaajassa jonkilaista toimintaa, eli koira pakottaa ohjaajan kiinnittämään huomion itseensä eikä ohjaaja siltä voi välttyä. Samalla koira saa ohjaajaan liikettä joka ikäänkuin palkitsee koiraa koska sai haluamansa huomion sekä toimintaa.
Sitten on tämä vähemmistö joka pyrkii dominoimaan käytöksellään vieraita ja joskus tuttujakin ihmisiä. Koirat ovat yleensä suurikokoisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Koiran tarkoitus on mahtailla ylivertaisuudellaan muille ympärillään oleville yksilöille ja saattaapa siitä joskus kehkeytyä konfliktikin.
Miten näitä ongelmia voi siten välttää, ehkäistä tai korjata?
ÄLÄ OPETA KOIRAA HYPPIMÄÄN VASTEN SAADAKSEEN MAKUPALAN, tätä näkee liian usein että omalle koiralle opetetaan vasten hyppääminen ja sitten kiljutaan kun se sotkee vastaantulijan GANTin villakangastakin.
Ensinnäkin nuoren pennun kanssa asia on paljon helpompi aloittaa koska koko suunnitelmallinen koulutus tukee kaikkea toimintaa joka lopulta ehkäisee ennalta jo ongelmien syntymisen.
Esim.
Opetetaan pentu kuuntelemaan----> vahvistetaan kuuntelemista-----> vahvistetaan kontaktia-----> Opetetaan reagointi----> opetetaan käsky ja käskytystapa-----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa----> kielletään virheellisestä toiminnasta (tämä on informativinen lisä, ei pakote!)----> vahvistetaan kontaktia, kuuntelua----> annetaan käsky-----> luetaan reagointi koirasta----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa...jne
Tästä näkee vähän miten koiran saa tavallaan ohjattua jo kaukaa kohti maalia kun suunnittelee ensin perusteellisesti toimintaketjun. Ikääkuin ohjaisi junaa perävaunusta kohti tavoitetta. Sama toimii kyllä aikuisellakin koiralla, ongelmana vain on jo opittu käyttäytymismalli.
Jos ensin tarkastellaan sosiaalista koiraa joka haluaa tutustua toiseen ihmiseen, vieras tai ei. Koira menee nopeasti häntä heiluen ihmisen luokse, koira ei välttämättä tunne vierasta ja ei siis voi olla satavarma siitä että vieras hyväksyy koiran lähelleen. Eli koira on hieman epävarma joka lisää sen tarvetta päästä äkkiä kontaktiin. Lähelle päästyään sillä on kiire tavoittaa kasvot että voisi ilmaista itseään ennenkuin toinen tekee hätäisiä johtopäätöksiä koiran tarkoitusperistä. Jos tässä vaiheessa koiralle karjutaan tai rankaistaan vieläpä fyysisesti saadaan aikaiseksi luottamuspula. Luottamus on tärkeä asia ja tämän jälkeen koira alkaa kokea suurempaa epävarmuuta vieraista ihmisistä. Käytös näkyy joko liioiteltuna alistumisena tai sitten tilanteen välttelemisenä. Joka tapauksessa koira kokee aina toisten lähelläolemisen tukalaksi. Tilanteen korjaantuminen ottaa juuri sen ajan minkä koiran hermorakenne antaa myöden.
Itse opettaisin koiran esim istumaan käskystä niin varmasti että käskyn kuultuaan se ei muuta haluakkaan tehdä. Näin saadaan kaikki pidettyä positiivisena eikä luottamus ainakaan heikkene mihinkään suuntaan. Näin toimien saadaan myös peliaikaa siihen että vieras ehtii laskeutua koiran lähelle eikä hyppimiseen ole enää tarvetta. Lyhyen kontaktin jälkeen vieraan ei tulisi enää kiinnittää koiraan huomiota.
Koira joka hyppii ohjaajaa vasten, hakee lähes aina hallintaa ja vaikutusvaltaa. Onhan se koiralle helppo tapa saada ohjaajan jakamaton huomio jos 80 kiloinen koira nousee takajaloilleen ja laskee tassunsa ohjaajan rinnuksille. Yleensä näissä tapauksissa on myös muita oireita joka sektorilla eli koira vetää remmissä, ei tule luokse jos ei huvita, haukkuu ohjaajalle ja muille ja ylipäänsä kaikkea mikä liittyy auktoriteettien olemassaoloon. Näissä tapauksissa ohjaaja joutuu aloittamaan hyvin alusta ja perusteellisella väsytys työskentelyllä saavuttaa takaisin sen arvon joka lauman"johtajalle" kuuluu.
Itse aloittaisin arkirutiinien tarkastelulla, en antaisi koiralle ainuttakaan käskyä jolle ei olisi välittömiä toteutumisen edellytyksiä. Puhusin todella vähän mutta asiaa. Huolehtisin että toisin itseni esille lauman "päättäjänä" jolloin ruoka-ajat olisivat aina hallinnassani enkä noudattaisi säännöllisyyttä missään vaan kaikki asiat tulevat kun tulevat. Esim ruoka, ulkoilu, leikit ja muut. Välttelisin kontaktia muutoin kuin itse haluaisin. Korostaisin näin olemassaoloni tärkeyttä.
Dominoivat koirat ovatkin sitten oma lukunsa, niiden kanssa voi joutua taistelmaan kovemmin ottein koska monesti ne tarjoavat hammasta vastineeksi ohjaajan hyville ideoille. Näissä tapauksissa on menty metsään jo alunpitäen koulutusten kanssa tai sitten koulutus on jäänyt yritykseltäänkin jo vähäiseksi ja tätä koitettu paikata kovalla äänellä ja otteilla. Sitten kun taidot ovat loppuneet ja on kantti pettänyt on koira havainnut luovuttajan. Nämäkään ei ole mahdottomia tapauksia vaan kyllä niistäkin saa ihan hyviä mutta ohjaaja vain pitää vaihtaa tai kehityskelpoinen ohjaaja hakee neuvoja ja muuttaa kokonaan entisen toimintamallinsa uuteen ja parempaan. Yhtään helpommaksi tästä ei tee se että valtaosassa tapauksia koira on rodultaan suuri ja vahva niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Ehkä suurin osa koirista hakee sosiaalista kontaktia ihmiseen ja kun ihmisen kasvot ovat niin korkealla , ainut keino päästä nuolaisemaan suupieliä on nousta ylös kohti kasvoja.
Moni koira joka hyppii ohjaajaa vasten pyrkii toiminnallaan saavuttamaan ohjaajassa jonkilaista toimintaa, eli koira pakottaa ohjaajan kiinnittämään huomion itseensä eikä ohjaaja siltä voi välttyä. Samalla koira saa ohjaajaan liikettä joka ikäänkuin palkitsee koiraa koska sai haluamansa huomion sekä toimintaa.
Sitten on tämä vähemmistö joka pyrkii dominoimaan käytöksellään vieraita ja joskus tuttujakin ihmisiä. Koirat ovat yleensä suurikokoisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Koiran tarkoitus on mahtailla ylivertaisuudellaan muille ympärillään oleville yksilöille ja saattaapa siitä joskus kehkeytyä konfliktikin.
Miten näitä ongelmia voi siten välttää, ehkäistä tai korjata?
ÄLÄ OPETA KOIRAA HYPPIMÄÄN VASTEN SAADAKSEEN MAKUPALAN, tätä näkee liian usein että omalle koiralle opetetaan vasten hyppääminen ja sitten kiljutaan kun se sotkee vastaantulijan GANTin villakangastakin.
Ensinnäkin nuoren pennun kanssa asia on paljon helpompi aloittaa koska koko suunnitelmallinen koulutus tukee kaikkea toimintaa joka lopulta ehkäisee ennalta jo ongelmien syntymisen.
Esim.
Opetetaan pentu kuuntelemaan----> vahvistetaan kuuntelemista-----> vahvistetaan kontaktia-----> Opetetaan reagointi----> opetetaan käsky ja käskytystapa-----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa----> kielletään virheellisestä toiminnasta (tämä on informativinen lisä, ei pakote!)----> vahvistetaan kontaktia, kuuntelua----> annetaan käsky-----> luetaan reagointi koirasta----> vahvistetaan onnistunutta toimintaa...jne
Tästä näkee vähän miten koiran saa tavallaan ohjattua jo kaukaa kohti maalia kun suunnittelee ensin perusteellisesti toimintaketjun. Ikääkuin ohjaisi junaa perävaunusta kohti tavoitetta. Sama toimii kyllä aikuisellakin koiralla, ongelmana vain on jo opittu käyttäytymismalli.
Jos ensin tarkastellaan sosiaalista koiraa joka haluaa tutustua toiseen ihmiseen, vieras tai ei. Koira menee nopeasti häntä heiluen ihmisen luokse, koira ei välttämättä tunne vierasta ja ei siis voi olla satavarma siitä että vieras hyväksyy koiran lähelleen. Eli koira on hieman epävarma joka lisää sen tarvetta päästä äkkiä kontaktiin. Lähelle päästyään sillä on kiire tavoittaa kasvot että voisi ilmaista itseään ennenkuin toinen tekee hätäisiä johtopäätöksiä koiran tarkoitusperistä. Jos tässä vaiheessa koiralle karjutaan tai rankaistaan vieläpä fyysisesti saadaan aikaiseksi luottamuspula. Luottamus on tärkeä asia ja tämän jälkeen koira alkaa kokea suurempaa epävarmuuta vieraista ihmisistä. Käytös näkyy joko liioiteltuna alistumisena tai sitten tilanteen välttelemisenä. Joka tapauksessa koira kokee aina toisten lähelläolemisen tukalaksi. Tilanteen korjaantuminen ottaa juuri sen ajan minkä koiran hermorakenne antaa myöden.
Itse opettaisin koiran esim istumaan käskystä niin varmasti että käskyn kuultuaan se ei muuta haluakkaan tehdä. Näin saadaan kaikki pidettyä positiivisena eikä luottamus ainakaan heikkene mihinkään suuntaan. Näin toimien saadaan myös peliaikaa siihen että vieras ehtii laskeutua koiran lähelle eikä hyppimiseen ole enää tarvetta. Lyhyen kontaktin jälkeen vieraan ei tulisi enää kiinnittää koiraan huomiota.
Koira joka hyppii ohjaajaa vasten, hakee lähes aina hallintaa ja vaikutusvaltaa. Onhan se koiralle helppo tapa saada ohjaajan jakamaton huomio jos 80 kiloinen koira nousee takajaloilleen ja laskee tassunsa ohjaajan rinnuksille. Yleensä näissä tapauksissa on myös muita oireita joka sektorilla eli koira vetää remmissä, ei tule luokse jos ei huvita, haukkuu ohjaajalle ja muille ja ylipäänsä kaikkea mikä liittyy auktoriteettien olemassaoloon. Näissä tapauksissa ohjaaja joutuu aloittamaan hyvin alusta ja perusteellisella väsytys työskentelyllä saavuttaa takaisin sen arvon joka lauman"johtajalle" kuuluu.
Itse aloittaisin arkirutiinien tarkastelulla, en antaisi koiralle ainuttakaan käskyä jolle ei olisi välittömiä toteutumisen edellytyksiä. Puhusin todella vähän mutta asiaa. Huolehtisin että toisin itseni esille lauman "päättäjänä" jolloin ruoka-ajat olisivat aina hallinnassani enkä noudattaisi säännöllisyyttä missään vaan kaikki asiat tulevat kun tulevat. Esim ruoka, ulkoilu, leikit ja muut. Välttelisin kontaktia muutoin kuin itse haluaisin. Korostaisin näin olemassaoloni tärkeyttä.
Dominoivat koirat ovatkin sitten oma lukunsa, niiden kanssa voi joutua taistelmaan kovemmin ottein koska monesti ne tarjoavat hammasta vastineeksi ohjaajan hyville ideoille. Näissä tapauksissa on menty metsään jo alunpitäen koulutusten kanssa tai sitten koulutus on jäänyt yritykseltäänkin jo vähäiseksi ja tätä koitettu paikata kovalla äänellä ja otteilla. Sitten kun taidot ovat loppuneet ja on kantti pettänyt on koira havainnut luovuttajan. Nämäkään ei ole mahdottomia tapauksia vaan kyllä niistäkin saa ihan hyviä mutta ohjaaja vain pitää vaihtaa tai kehityskelpoinen ohjaaja hakee neuvoja ja muuttaa kokonaan entisen toimintamallinsa uuteen ja parempaan. Yhtään helpommaksi tästä ei tee se että valtaosassa tapauksia koira on rodultaan suuri ja vahva niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
© Marko Tammilehto 2008