VASTEN
HYPPIMINEN
Usein koetaan
ongelmalliseksi se että koira hyppii joko ohjaajaa
itseään tai vierasta vasten. On täysin
ymmärrettävää että
tälläistä
käytöstä ei suvaita, oli koira sitten pieni
tai suuri. "Ongelma" voidaan opettaa koiralta pois mutta
sitä ennen täytyy kyetä tunnistamaan
mitä koira tällä toiminnallaan pyrkii
viestimään.
Ehkä suurin osa koirista hakee sosiaalista kontaktia ihmiseen
ja kun ihmisen kasvot ovat niin korkealla , ainut keino
päästä nuolaisemaan suupieliä on
nousta ylös kohti kasvoja.
Moni koira joka hyppii ohjaajaa vasten pyrkii toiminnallaan
saavuttamaan ohjaajassa jonkilaista toimintaa, eli koira pakottaa
ohjaajan kiinnittämään huomion
itseensä eikä ohjaaja siltä voi
välttyä. Samalla koira saa ohjaajaan
liikettä joka ikäänkuin palkitsee koiraa
koska sai haluamansa huomion sekä toimintaa.
Sitten on tämä vähemmistö joka
pyrkii dominoimaan käytöksellään
vieraita ja joskus tuttujakin ihmisiä. Koirat ovat
yleensä suurikokoisia ja hyvällä
itsetunnolla varustettuja. Koiran tarkoitus on mahtailla
ylivertaisuudellaan muille ympärillään
oleville yksilöille ja saattaapa siitä joskus
kehkeytyä konfliktikin.
Miten näitä ongelmia voi siten
välttää, ehkäistä tai
korjata?
ÄLÄ OPETA KOIRAA HYPPIMÄÄN VASTEN
SAADAKSEEN MAKUPALAN, tätä näkee liian usein
että omalle koiralle opetetaan vasten
hyppääminen ja sitten kiljutaan kun se sotkee
vastaantulijan GANTin villakangastakin.
Ensinnäkin nuoren pennun kanssa asia on paljon helpompi
aloittaa koska koko suunnitelmallinen koulutus tukee kaikkea toimintaa
joka lopulta ehkäisee ennalta jo ongelmien syntymisen.
Esim.
Opetetaan pentu kuuntelemaan----> vahvistetaan
kuuntelemista-----> vahvistetaan kontaktia----->
Opetetaan reagointi----> opetetaan käsky ja
käskytystapa-----> vahvistetaan onnistunutta
toimintaa----> kielletään
virheellisestä toiminnasta (tämä on
informativinen lisä, ei pakote!)----> vahvistetaan
kontaktia, kuuntelua----> annetaan käsky----->
luetaan reagointi koirasta----> vahvistetaan onnistunutta
toimintaa...jne
Tästä näkee vähän miten
koiran saa tavallaan ohjattua jo kaukaa kohti maalia kun suunnittelee
ensin perusteellisesti toimintaketjun. Ikääkuin
ohjaisi junaa perävaunusta kohti tavoitetta. Sama toimii
kyllä aikuisellakin koiralla, ongelmana vain on jo opittu
käyttäytymismalli.
Jos ensin tarkastellaan sosiaalista koiraa joka haluaa tutustua toiseen
ihmiseen, vieras tai ei. Koira menee nopeasti häntä
heiluen ihmisen luokse, koira ei
välttämättä tunne vierasta ja ei
siis voi olla satavarma siitä että vieras
hyväksyy koiran lähelleen. Eli koira on hieman
epävarma joka lisää sen tarvetta
päästä äkkiä kontaktiin.
Lähelle päästyään
sillä on kiire tavoittaa kasvot että voisi ilmaista
itseään ennenkuin toinen tekee
hätäisiä
johtopäätöksiä koiran
tarkoitusperistä. Jos tässä vaiheessa
koiralle karjutaan tai rankaistaan vieläpä fyysisesti
saadaan aikaiseksi luottamuspula. Luottamus on tärkeä
asia ja tämän jälkeen koira alkaa kokea
suurempaa epävarmuuta vieraista ihmisistä.
Käytös näkyy joko liioiteltuna alistumisena
tai sitten tilanteen välttelemisenä. Joka tapauksessa
koira kokee aina toisten lähelläolemisen tukalaksi.
Tilanteen korjaantuminen ottaa juuri sen ajan minkä koiran
hermorakenne antaa myöden.
Itse opettaisin koiran esim istumaan käskystä niin
varmasti että käskyn kuultuaan se ei muuta haluakkaan
tehdä. Näin saadaan kaikki pidettyä
positiivisena eikä luottamus ainakaan heikkene
mihinkään suuntaan. Näin toimien saadaan
myös peliaikaa siihen että vieras ehtii laskeutua
koiran lähelle eikä hyppimiseen ole
enää tarvetta. Lyhyen kontaktin jälkeen
vieraan ei tulisi enää kiinnittää
koiraan huomiota.
Koira joka hyppii ohjaajaa vasten, hakee lähes aina hallintaa
ja vaikutusvaltaa. Onhan se koiralle helppo tapa saada ohjaajan
jakamaton huomio jos 80 kiloinen koira nousee takajaloilleen ja laskee
tassunsa ohjaajan rinnuksille. Yleensä
näissä tapauksissa on myös muita oireita
joka sektorilla eli koira vetää remmissä, ei
tule luokse jos ei huvita, haukkuu ohjaajalle ja muille ja
ylipäänsä kaikkea mikä liittyy
auktoriteettien olemassaoloon. Näissä tapauksissa
ohjaaja joutuu aloittamaan hyvin alusta ja perusteellisella
väsytys työskentelyllä saavuttaa takaisin
sen arvon joka lauman"johtajalle" kuuluu.
Itse aloittaisin arkirutiinien tarkastelulla, en antaisi koiralle
ainuttakaan käskyä jolle ei olisi
välittömiä toteutumisen
edellytyksiä. Puhusin todella vähän mutta
asiaa. Huolehtisin että toisin itseni esille lauman
"päättäjänä" jolloin
ruoka-ajat olisivat aina hallinnassani enkä noudattaisi
säännöllisyyttä
missään vaan kaikki asiat tulevat kun tulevat. Esim
ruoka, ulkoilu, leikit ja muut. Välttelisin kontaktia muutoin kuin
itse haluaisin. Korostaisin näin olemassaoloni
tärkeyttä.
Dominoivat koirat ovatkin sitten oma lukunsa, niiden kanssa voi joutua
taistelmaan kovemmin ottein koska monesti ne tarjoavat hammasta
vastineeksi ohjaajan hyville ideoille. Näissä
tapauksissa on menty metsään jo alunpitäen
koulutusten kanssa tai sitten koulutus on jäänyt
yritykseltäänkin jo vähäiseksi ja
tätä koitettu paikata kovalla
äänellä ja otteilla. Sitten kun taidot ovat
loppuneet ja on kantti pettänyt on koira havainnut
luovuttajan. Nämäkään ei ole
mahdottomia tapauksia vaan kyllä niistäkin saa ihan
hyviä mutta ohjaaja vain pitää vaihtaa tai
kehityskelpoinen ohjaaja hakee neuvoja ja muuttaa kokonaan entisen
toimintamallinsa uuteen ja parempaan. Yhtään
helpommaksi tästä ei tee se että valtaosassa
tapauksia koira on rodultaan suuri ja vahva niin fyysisesti kuin
psyykkisestikin.
©
Marko Tammilehto 2008